Lautanauhamalleja – Tablet weaving patterns

Esimerkki mallisivusta – Sample of a pattern page

Löysin laatikosta lautanauhaloimen, mutta sen mukana ei ollut mitään muistiinpanoja. Ilmeisesti olen luonut loimen opetusloimeksi, mutta sitä ei sitten tarvittukaan. Päätin käyttää loimen ja sitä varten piti sitten suunnitella malleja, joissa on 8 lankaa yhtä väriä, 12 lankaa toista väriä ja 20 lankaa kolmatta väriä, yhteensä 40 lankaa eli 10 nelireikäistä lautaa.
Taas kerran jäin koukkuun suunnitteluun ja vaikka neljäs malli (“D”) kelpasi loimeeni, suunnittelu jatkui ja vähän rönsyilikin. Klikkaa kuvaa saadaksesi mallin ja pujotusohjeen tulostettavassa pdf-muodossa. Vaihtoehtoisesti voit ladata koneellesi kaikki mallit yhdenä pdf-tiedostona.

I found an unused tabletweaving warp, without any notes or instructions. I assume I’ve warped it for teaching that didn’t happen, or something. I decided to use the nice wool warp and because of this I had to design patterns that use 8 threads of one colour, 12 of another and 20 of third; altogether 40 threads and thus 10 normal four-holed tablets.
Once again I was totally hooked on the designing and even though the fourth pattern (“D) was used for threading and weaving the warp, designing went on and branched out. Click any image to get the threading chart and the pattern for a braid as nicely printing  pdf. Alternatively, you can download all patterns as one single pdf file.

 

Nämä mallit on tehty MetaPost-kuvauskielellä ja ConTeXt-ladontamakroilla. En usko tuottaneeni mitään eritysen uniikkia, mutta olen luonut kaikki tässä olevat mallit itse alusta pitäen. Malleihin pätee sama kuin tähän sivustoonkin muutenkin eli mallisivuja saa käyttää muuttamattomina epäkaupallisiin tarkoituksiin kuten kouluopetuksessa.

I’ve drawn all patterns and charts with MetaPost and ConTeXt typesetting language. It is unlikely I’ve created something totally unique, but I did design every single one of these patterns by myself. The same licence applies as to everything else on this site: non-commercial use of the patterns is allowed as long as you don’t change anything, i.e. you may print these pdf pages for a school class.

 

Malli/Pattern A

 

Malli / Pattern B

 

Malli / Pattern C

C2

C3

C4

 

Malli/Pattern D

D2

D3

 

Malli/Pattern E

 

Malli/Pattern F

 

Malli/Pattern G

G2

 

Malli/Pattern H

H2

 

Malli/Pattern I

I2

 

Malli/Pattern J

 

Malli/Pattern K

 

Pirtanauhaa – Rigid Heddle Bands

Menneen puolen vuoden aikana kokoelmani on kasvanut monella erilaisella pirralla ja sain vihdoin aikaiseksi ottaa ne käyttöön. Lautanauha tarjoaa niin paljon enemmän haastetta – varsinkin jos pitää tehdä keskiaikaista – että pirtanauha on jäänyt minulla kokonaan sen varjoon. Teoreettisella tasolla tiedän siitä (melkein) kaiken, mutta käytäntö on ollut todella vähässä. Mutta eihän noita ihanuuksia oikein henno jättää laatikkoon pölyttymään…

Within the last 6 months I’ve acquired several new rigid heddles for band weaving and I’m finally getting around to using them. This far tablet weaving has offered so much more variation – especially if one sticks to medieval and renaissance applications – that there hasn’t been space for plainer weaving. On theoretical level I know most things on weaving ribbons with string heddles or rigid heddle, but practical experiments are lacking. But I just can’t leave these beauties to gather dust in a box…

An Tir

Siro 5-senttinen keskiaikainen nauhapirta on Åsan ja Martinin tuotantoa ja sen esikuva löytyy Ruotsista. Niin nauhankin, sen malli on muokattua Birgittalaissisarien tekemän mitran nauhamallista, jossa punainen ja kulta vuorottelevat. Oman (harjoitus)nauhani värit määräytyivät An Tir-leikkikuningaskunnan värien mukaan, koska nauha on onnistuessaan matkalla juuri sinne.

The dainty 2-inch rigid heddle is by Åsa and Martin and based on an extant medieval rigid heddle. So is the pattern on my ribbon, the original is a band by the Bridgettine sisters on a medieval bishop’s mitre. The original is checkered with red and gold, my (practice) ribbon is coloured to match the arms of the SCA kingdom of An Tir, because that’s where the band will end up if it turns out ok.

 

 

Samisk husflid puolestaan innoitti minut tilaamaan Stoorstålkalta Ruotsista kuviopirran ja saamelaismallisen nauhakävyn eli sukkulan. Perinteisessä saamelaisessa pirrassa/tiuhdassa ei ole erikseen kuviolankarakoja, työtä nopeuttavan kuviopirran on Stoorstålka suunnitellut yhteistyönä saamelaisnauhoja tutkineen Susan J Foulkesin kanssa.

Reviewing Samisk husflid inspired me to order a special pickup heddle and a Sámi shuttle from Stoorstålka (in Sweden). The traditional Sámi rigid heddle doesn’t have separate slots for the pattern thread, this version of rigid heddle is designed by Stoorstålka in cooperation with Susan J Foulkes who’s researched the Sámi weaving traditions.

 

Välineet / Tools by Stoorstålka

Hammaslankapurkki ja hammaslangan pätkä eivät ole kuvassa turhaan; Stoorstålkan välineiden mukana tuli vinkki käyttää hammaslankaa langan pujottamisessa pirtaan ja se totta totisesti toimikin hienosti, loimen laitto pirtaan meni ennätysvauhdissa eikä tarvittu kuin kaksi pätkää hammaslankaa…
The dental floss isn’t there by accident: with the tools Stoorstålka included a tip to use dental floss to thread the rigid heddle. And boy did that make the job easier, I warped the band in no time at all and all it took was two lengths of dental floss.

Poimintamalli on sovelma Foulkesin kirjassa “Sámi Band Weaving” esiintyvästä nauhasta. Yritelmäni ei tee oikeutta alkuperäiselle mallille!
The pickup pattern is inspired by a pattern in Foulkes’ book “Sámi Band Weaving“. My trial experiment so does not bring out the beauty of the original pattern!

Huivikausi – Scarf season

Talvi tekee tuloaan ja sitä myöten kaivoin esille villalangat ja paksummat puikot (ja koukut).
Winter is on its way and thus I’ve taken out the woollen yarn and thicker needles (and hooks).

 

Fasaani – Pheasant

En voinut vastustaa alekorista löytynyttä “fasaaninväristä” pätkävärjättyä lankaa. Aloitin huivin virkkaamisen niskasta keskellä ja huivi kasvoi kerros kerrokselta, kunnes lanka loppui. Pituutta ei ollut silloin vielä tarpeeksi, joten kaivelin varastosta samanmerkkisiä nöttösiä ja sain niillä keeppimäisen huivin valmiiksi.
I couldn’t resist a ball of variegated yarn called “pheasant”. I started to crochet the shawl from the nape of the neck and went on until I ran out of yarn. At that point I found the shawl a bit short, so in a stash busting move I dug out all odds and ends of the same yarn and combined them to add about five more rows to my cape.

 

Linnunsiipihuivi – Wing Scarf

Fasaanihuivin oli tarkoitus mennä Vaaka ry:n Huivi 2012 -keräykseen, mutta en kerta kaikkiaan hennonut luopua siitä. Sen sijaan lisäkaivaukset lankavarastossa tuottivat yhden harmaan ja yhden punaisen kerän Freedom Wool -lankaa, paksua ja pehmeää täyttä villaa, josta neuloin yksinkertaisen raidoitetun kolmiohuivin. Huivi jäi vähän vajaaksi, joten lisäsin siihen pitkät solmeillut hapsut ja niihin koristeeksi ja painoksi hopeanväriset synteettihelmet. Nimen huivi sai vasta, kun olin saanut sen pingotettua ja levitettyä lattialle kuvaamista varten. Sitäpaitsi päällä huivi tuntuu siltä kuin emolinnun siivet olisivat kietoutuneet huivin kantajan ympärille, mikä toivottavasti tuo iloa huivin saajalle.
The Pheasant Shawl was supposed to go to a charity project, but I couldn’t give it up, the colour and shape were just right for me. So instead I dove deeper into my woollen stash and found some Freedom Wool in red and black-and-white. It is a thick and soft wool and I used all of it to knit a simple triangular shawl (sometimes called a prayer shawl). I wanted the shawl a bit bigger, so I added a knotted fringe with silvery synthetic beads. I didn’t name the shawl until it was blocked and I spread it on the floor for photography and the fringe spread out like feathers on a bird wing. Later I also realized that wearing this shawl is like being enveloped by the wings of a mother bird.

 

Aurora 1

 

Aurora 2

Aurora on Ullaneuleen malli, joka soveltuu hyvin paksulle langalle. Se on yksinkertaista pitsineuletta, joka on yllättävän nopeaa neuloa. Tälläkin kertaa ensin neulottu violetti Aurora löysi kodin ihan sattumalta, joten päätin neuloa ruskean Auroran “mieshuiviksi” Vaakan keräykseen. Samalla saan jämiä vähenemään, ruskea huivi on neulottu kaksinkertaisella langalla, toinen on ruskearaidoitettua Novitan Ticoticoa (…joku virheostos…), toinen Texere Yarnsin kahvinväristä sukkalankaa. Lankaa jäi vielä, mutta kun huivi on yli puolitoista metriä pitkä, päätin lopettaa kohtaan, jossa huivista sai nätisti symmetrisen värisen.

Aurora is a pattern from Ullaneule, a (free) Finnish online knitting magazine. The pattern is a very simple lace knit that is surprisingly quick to knit and goes well with thicker yarn. Even this time the scarf I knit first – Aurora 1 – found a new home almost accidentally, so I decided to knit a second Aurora for the charity, this time something “manly”. These were both stash busting projects, the brown Aurora is knit with two yarns together, a brown striped Novita Ticotico (can’t even figure out why I have it) together with a coffee-coloured sock yarn from Texere Yarns. Some yarn still remains because I decided to stop when the scarf was over 1.5 meters long and I had a chance to make it symmetric.

Auroran mallineuletta / Aurora knitting pattern

Banaanikakkua – Banana bread

Minä syön banaanini siinä vaiheessa, kun niissä on vielä vivahdus vihreää kuoressa. Näin ollen banaani on mielestäni ylikypsä siinä vaiheessa, kun jonkun muun mielestä se on juuri parhaimmillaan. Onneksi vähän mustapilkkuinen banaani on parhaimmillaan erilaisissa leivonnaisissa, kuten banaanikakussa.
I prefer to eat my banana when there’s still a hint of green on the skin. As a result I find bananas overripe at the point when you might think it still a bit underdone. But no panic, a banana will brown-dotted skin is very good for baking, e.g. for banana bread.

 

Banaanikakku (Super Moist Banana Bread)

Alkuperäinen resepti on Nordic Needlen  uutiskirjeestä kesältä 2012, mutta olen mittojen muuntamisen lisäksi soveltanut sitä muutenkin vähän omaan makuuni sopivammaksi.

3 dl sokeria (tai fariinisokeria tai raakaruokosokeria)
2,5 dl piimää/maustamatonta jogurttia/creme fraichea/rahkaa tms. hapanmaitotuotetta
2 kananmunaa
ripaus suolaa
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria (tai vanilliinisokeria tai vaniljauutetta)
5 dl vehnäjauhoja (tai täysjyväjauhoja tai sämpyläjauhoja)
(1 dl pähkinöitä)
n. 2,5 dl muussattua banaania (2-3 banaania)

  1. Muussaa banaanit. Tarvittaessa rouhi pähkinät. Voitele yksi iso tai kaksi pientä pitkovuokaa. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
  2. Mittaa kulhoon sokeri, piimä ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi.
  3. Mittaa jauhot ja sekoita niihin vaniljasokeri ja sooda.
  4. (Lisää pähkinät taikinaan ja sekoita.)
  5. Lisää jauhoseos taikinaan muutamassa erässä ja sekoita tasaiseksi. Lopuksi lisää banaanimuussi ja sekoita kevyesti.
  6.  Lusikoi valmis taikina vuokaan.
  7. Paista 175-asteisessa uunissa (kiertoilmalla 150 astetta) noin tunnin ajan eli kunnes taikina ei enää tartu tikkuun kakkua kokeiltaessa.
  8. Anna jäähtyä, kakun saa viipaloitua siististi vasta, kun se on huoneenlämpöinen.

PS. Taitaisi maistua myös rouhitulla (tummalla) suklaalla maustettuna!

 

 Super Moist Banana Bread

For US measurements, please go to the original recipe by Nordic Needle. Below is my slightly modified metric version.

3 dl sugar (or brown sugar or muscovado sugar)
2,5 dl buttermilk/sour cream/natural yoghurt/creme fraiche or other soured milk product
2 eggs
pinch of salt
1 tsp baking soda
1 tsp vanilla
5 dl wheat flour (or whole wheat or other similar flour)
(1 dl nuts)
ca. 2,5 dl mashed banana (2-3 bananas)

  1. Mash the bananas. Chop nuts coarsely (if needed). Butter one large or two small loaf tins. Turn on the oven at 175 Celsius.
  2. Measure sugar into a bowl, then add buttermilk and eggs. Mix well.
  3. Measure the flour and mix in the vanilla and soda.
  4. (Add nuts to the flour mixture.)
  5. Add the flour mix to the bowl and mix until smooth. Then fold in the mashed banana.
  6. Spoon the dough into the tin(s).
  7. Bake in 175 Celsius (150 C with convection) for about an hour until a toothpick inserted comes out clean.
  8. Let cool before slicing.

PS. I haven’t tried it, but chocolate chips might also taste good in this cake, chocolate usually goes well with banana (in my opinion).

Kirja-arvostelu – A Book Review: “Samisk husflid i Finnmark”

En ole tainnut kirjoittaa yhden yhtäkään kirja-arvostelua 90-luvun alkupuolen jälkeen, mutta nyt tuli puolivahingossa tehtyä sellainen norjalaisen saamelaista käsityötaitoa käsittelevän kirjan uusintapainoksen. Kirja on vaikea tai mahdoton saada pohjoismaiden ulkopuolella, mutta tänne Suomeen sen sai näppärästi tilattua Adlibrikseltä ja niinpä olin The Braid Societyn sähköpostilistalla kait ensimmäinen kirjansa saanut, joten ei kun selostamaan…. Alle linkitetty arvostelu on kirjoitettu englanniksi ja täydennetty valokuvin, mutta voin toki vastata kirjaa koskeviin kysymyksiin suomeksikin.

I don’t think I have written a single book review after the first half of 90’ies, but now it accidentally happened. The book is a facsimile of a Norwegian book on Sámi crafts and it seems to be very hard to get outside of the Nordic countries. Here it is sold by Adlibris and as they have a Finnish subsidiary, ordering was both easy and quick. Thus I was possibly the first Braid Society email list members to get a copy and so I ventured to write a review to the email list. I got so good feedback for it that I decided to publish the text as a page on this website, with additional photos.

Arvosteluun / To the review.

Pudokkaita – Windfall

Minulla on parissakin huoneessa pöydän nurkalla pieni lasipurkki, jonne tipautetaan kaikki lattialta löytyvät helmet ja muut korunosat. Ja niitä riittää, mitä pienempi osa, sen todennäköisemmin osa niistä päätyy rähmänäpeistäni ihan muualle kuin pitäisi.
I have in couple of rooms a small glass jar into which all run-away beads and jewelry components get dropped whenever found. And there’s more than one or two, the maller the thingy, the more likely some of the sort are to end up all over the place.

 

 

Karkulaiskokoelma – Runaway collection point

 

Tavallisesti käyn ronkkimassa karkulaispurkkeja silloin, kun tarvitsen yhden helmen johonkin projektiin tai kun inspiraatio on ihan hukassa. Nyt kuitenkin alkoi saalista olla niin paljon, että siitä sai tehtyä muutaman ihan oikean korun.
Usually I dig into these jars when I need just one bead for a project or when looking for inspiration. However, now the loot was getting so big that I could make couple of real pieces with it.

 Nämä on tehty melkein siinä järjestyksessä kuin helmiä osui sormiin, mutta muutama sääntö minulla oli:
– kaikkien käytettyjen helmien pitää olla lasihelmiä, muovi- ja metallihelmet eivät kelpaa
– käytetyt helmikoot vaihtelivat välillä 6/0-9/0, noin 2-4 mm halkaisijaltaan. Pienempiä ei ole ja isommat säästin muihin juttuihin
– vierekkäin ei tullut kahta samanlaista helmeä vaan pudotin jälkimmäisen takaisin purkkiin ja nostin toisen “arvan”

I theaded these bracelets in random order, by picking beads up one by one, but on the way I invented three rules:
– all the beads had to be glass, metal and synthetic beads are out of this one
– the bead sizes varied from 9/0 to 6/0, about 2-4 mm; I don’t have anything smaller and bigger ones I saved for other projects
– two identical or very similar beads could not be next to each other; the second bead got dropped back into the jar and then I tried my luck again

 

 

Braids 2012

Kolme viimeisintä viikkoa on vierähtänyt hyvin tarkkaan nauhojen ja nyörien parissa, kun ensin valmistauduin Braids 2012 -konferenssiin, sitten vietin viikon Machesterissä ja sitten yrittänyt toipua tästä huomattavan intensiivisestä kokemuksesta. Näin elävässä elämässä ensimmäistä kertaa monta sellaista ihmistä ja esinettä, joista olen vain lukenut, eikä nauhatekniikoiden laaja kirjo lakkaa ihmetyttämästä, kuten ei myöskään muinaisten ja nykyisten käsityöläisten taito!
The recent weeks I’ve spent mostly with all types of braids, first I prepared for the Braids 2012 conference, then spent a week in Manchester in the conference and after that have tried to recuperate from this very intensive experience. I saw live for the first time many people and objects that I’ve only read about, and the width and depth of the braid technique continues to amaze me, as do the skill of ancient and modern braiders!

En edes tiedä, mistä päästä aloittaisin, olisi niin paljon kerrottavaa, joten tämä postaus koostuu lähinnä silmänräpäyksistä ja hetkistä, kerron tekniikoista ja esimerkiksi museosta enemmän, kun olen saanut uudet lelut kasattua ja videot editoitua.

I don’t even know, where to start as there’s so much to tell about, so this posting consists of impressions and moments, I’ll try to expand on the techniques and e.g. the museum later, when I’ve put together all the new toys and edited all the videos.

 

Konferenssi pidettiin Manchester Metropolitan Universityn tiloissa varsin keskellä kaupunkia. Useimmat osallistujat asuivat yliopiston asuntolassa, mutta itse majoituin kaupungin ulkopuolelle ja kuljin päivittäin raitiovaunulla Altrinchamista keskustaan ja kipitin sitten pitkin Oxford Roadia yliopistolle. Vaikka olen viettänyt suur-Manchesterin alueella jonkin verran aikaa, olen käynyt keskustassa vain kerran aiemmin. Kuten silloin, nytkin pääasiallinen mielikuva oli sekava, viktoriaanista mahtipontisuutta, modernia lasia ja isoja työmaakuoppia siinä välillä.
The conference was held at a Manchester Metropolitan University building close to the centre of the city. Most participants also stayed at the university dorm, but as I had a non-participant accompanying me, I was at a bed and breakfast outside of Manchester and my daily commute consisted of taking the tram from Altrincham to the center and then scurrying along Oxford Road to MMU. I’ve spent some time in the Greater Manchester area, but only visited the centre once before. Also this time the main impression was a bit messy, Victorian pomp, modern glass and large building sites in between.

Joenrantaa Oxford Streetiltä (!) kuvattuna – Regenerated riverfront off Oxford Street

Vieraslaji harmaaorava “kotipihalla” – the grey squirrel is a foreign species in the UK, this one lived by our B&B.

 

Tiistai-iltana saimme tilaisuuden käydä katsastamassa konferenssin yhteydessä järjestetyn näyttelyn teollisuusmuseossa (Museum of Science and Industry). Ihana Celia, joka oli näyttelystä päävastuussa, oli jostakin löytänyt kirjan täydelliseksi taustaksi kirjanmerkeilleni.
On Tuesday evening we got a chance to visit  MOSI (Museum of Science and Industry) to see the conference exhibition. Wonderful Celia, who was in charge of the exhibition, had even found a book that formed a perfect backdrop to my bookmarks.

Minäkö nämä tein? – Really mine?

Tämä posteri oli näyttelyssä seinällä.
This poster was on the wall at the exhibition.

 

Konferenssipaikalla oli luokkahuoneissa epävirallisempia esittelyitä, jotka kulkivat nimellä “pin ups”. Tulin luvanneeksi, että esittelen nauhailun opettamista ja erityisesti nauhatekniikoiden opettamista äidinkielelläni suomella. Tämän setin pakkaamiseen meni paljon kauemmpin kuin oman kassini saamiseen valmiiksi!
At the uni we had more informal displays, pin ups, spread all over the class rooms. I had promised to show how I teach braiding, especially in my mother tongue Finnish. Packing all this stuff into an extra bag took a lot longer than packing my “own” suitcase!

 

Perusajatukseni – the main idea behind my display

 

Iskunauhaa – Fingerloop braiding

Nyörihaarukoita ja haarukkanyöriä – Lucet(s)

Nelipunosta, palmikoita ja viitelöintiposterini – Whipcord, plaiting and my sprang posters

Iskunyöri- ja haarukkanyörituotteita – Finished products with fingerloop and lucet braids.

 

Konferenssista suurin osa oli pyhitetty työpajoille, jotka kestivät joko yhden tai kaksi kertaa noin 6 tuntia. Alkuviikosta onnistuin mahtumaan Joy Boutrupin iskunauhatyöpajaan, loppuviikosta olin ensin päivän ylimääräisenä Ingrid Crickmoren iskunauhatyöpajassa (muuten olisin ollut yliopiston museokokoelmiin tutustumassa) ja sitten perjantaina tein jotain ihan muuta. Kovin esittelykelpoisia tuotteita ei näissä työpajoissa syntynyt, mutta ymmärrän monta asiaa nyt paremmin kuin ennen – ja ensimmäistä kertaa oli oppimassa iskunauhaa opettamisen sijasta, oli jännittävää seurata, miten muut sen tekevät. (Ei, en tainnut olla mikään unelmaoppilas…)

Most of the conference was dedicated to workshops that took either one or two days of 6 hrs. In the beginning of the week I had fitted into Joy Boutrup’s fingerloop braiding workshop, on Thursday I was allowed to participate in Ingrid Crickmore‘s fingerlooping workshop (otherwise I’d been studying the university collections) and on Friday I did something totally else. I didn’t create much to show off, but I understand many things better than before – and this was the first time I was taught instead of teaching myself, it was interesting to see how others do it. (No, I probably wasn’t a terribly good student…)

Joy Boutrupin ohjauksessa koko kädessä pidettävillä pohjukoilla yksin punottu 2 hengen iskunauha – A 2-worker braid made alone with handheld loops as taught by Joy Boutrup

Ensimmäinen kaksikerrosnauhani, Ingrid Crickmoren opettama – My first double braid, taught by Ingrid Crickmore

“Crowns and Anchors”

 

Perjantaina yhdistettiin uutta ja vanhaa, japanilaisia onttoja palmikoita ja metallilankaa ja huopaa. Sain nimellisellä yhden punnan hinnalla vuokrata päiväksi marudai-palmikointitelineen ja siihen sopivat painotetut puolat (tama). Viikon varrella opin senkin, että kumihimo tarkoittaa mitä tahansa ristilankaista punosta eli termi käsittää marudailla (tai nyörikiekko mobidailla) tehtyjen palmikoiden lisäksi esimerkiksi kute-utchi-iskunauhat ja takadai-telineellä palmikoidut leveät kangasmaiset palmikkorakenteet. Mutta nyt siis pääsin ensi kertaa tekemään palmikkoa ihan oikeilla välineillä ja kokemus oli todella palkitseva.

On the last day, Friday, it was time to combine modern and ancient,  Japanese hollow braids with metal thread and felt. For a nominal fee of one pound I got rent for the day a real marudai and the weighted spools, tama. In the conference I learned that kumihimo can be any kind of interwoven oblique (?) braid, i.e. the term covers a lot more than just the round marudai (and a mobidai disk), there are also e.g. hand-held fingerloop braids, kute-utchi, and wide ‘fabrics’ woven on takadai. However, this was the first time that I got a chance to braid with the appropriate tools and the experience was very rewarding.

Kahdeksan elementin metallilankaloimi huopaytimellä valmiina palmikoitavaksi – An 8-element metal thread warp with felt core, ready for braiding.

Valmis kuparilankapalmikko – Finished copper thread braid.

Vaikka valmis palmikko on nenäni edessä pöydänkulmalla, en vieläkään oikein usko todeksi, että sain tällaista aikaiseksi. Saavutuksesta on kiittäminen upeaa opettajaamme Giovanna Imperiaa, jonka kirja Kumihimo Wire Jewelry kertoo juuri näistä tekniikoista. En tietenkään älynnyt tilata kirjaa ennen kurssia, mutta nyt se on tulossa, jotta pääsen jatkamaan harjoituksia joku päivä. Erityisesti kun yksi konferenssin “saaliista” oli 16 70-grammaista tama-puolaa, marudai minulla onkin ennestään.

I find it very hard to believe that I managed to create something like this, even though the braid is coiled next to me on the table. The praise for the achievement belongs to our great teacher, Giovanna Imperia, whose book Kumihimo Wire Jewelry explains all about these things. I didn’t have the brain to get the book before the workshop, but at least it is now ordered and on the way, so I can start practicing soon. Especially as I bought at the conference 16 tama of 70 grams, a marudai already exists.

 

Seuraava Braids-konferenssi järjestetään Seattlessa neljän vuoden kuluttua eli vuonna 2016 – ja ihan varmasti menen!
The next Braids conference is going to be in Seattle in four years, e.g. in 2016 – and I’m going!

Vaihtelua väreillä – Varia(ga)tion

Olen kovasti ihastunut erilaisiin monivärisiin lankoihin, mutta en voi käyttää niitä keskiaikanauhoissani. Kun nyt olen vaihtelun vuoksi käynyt muissakin käsityötapahtumissa esittelemässä nauhatekniikoita, pääsin käyttämään näitä sateenkaaren väreissä loistavia lankoja.
I’m very taken by variagated and space-dyed yarns, but I cannot really use them for my medieval braids. Now that I’ve been to other types of craft events and markets, I finally got a reason to experiment with that part of my stash. 

Haarukkanyöriä – Lucet braid

Haarukkanyöri on tekniikkana erittäin sopiva lyhytpätkäisillekin langoille, koska sen kerros on vain kaksi silmukkaa pitkä ja näin jo parin sentin väriläiskä näkyy valmiissakin nyörissä eikä lopputuloksesta tule “levotonta” kuten joskus neuloessa tai virkattaessa.
Lucet is very suitable for all types of space-dyed/variagated yarns, because one row is just two stitches and thus even a 2 cm/one inch stretch of colour shows up distinctly in the finished braid and the result isn’t ‘resteless’ as happens sometimes when knitting or crocheting yarn with short colour changes.

Kirkkaammatkin värit käyvät – Brighter colours are ok, too.

 

Neuloen ja virkaten saa olla tarkempi, mutta onnistuin kuitenkin saamaan aikaiseksi muutaman edustuskelpoisen jämänöttösruusun, kumpikin on tehty yhdeltä kerältä moniväristä lankaa. Punainen oli helppo juttu, mutta valkopinkin kanssa jouduin ottamaan muutaman yrityksen ennen kuin silmukkamäärä meni sopivasti lankaan nähden…
When knitting and crocheting one has to be more careful, but in May I managed to achieve a few representable stash-busting roses. Each of these is one single piece of yarn. The red one was easy, the white-and-pink one took a few tries to get the sizing right…

 

 

Kevään ja kesän suuri hitti on kuitenkin ollut iskunauha osin tai kokonaan kirjavilla langoilla. Koska tekniikka on niin paljon monipuolisempi,  ei iskunauha aina ole ihan niin ennustettavaa kuin haarukkanyöri, joten seassa oli sutta ja sekundaa, mutta paljon myös iloisia yllätyksiä.
The big hit this spring and summer has been fingerloop braiding partly or entirely with variagated yarn and thread. Because there are so many different ways of doing fingerloop braiding, the results aren’t always as easily predicted as with lucet, so there were quite a few ‘budget class’ products, but also some very pleasant surprises.

Viiden pohjukan iskunauhaa – five loop braids

Kirjanmerkkinauhoja virkkaus- ja kirjontalangasta – Bookmark braids with crochet yarn and embroidery floss.

Jokainen näistä nauhoista on tehty yhdeltä ainoalta moniväriseltä kerältä – Each braid from a single skein of variagated yarn.

Yllä olevan kuvan nauhoista ylin on tehty kuudella pohjukalla silmukoita kiertämällä (twining) ja siksi se on pintarakenteeltaan eri tyyppinen kuin alemmat, erilaiset viiden pohjukan nyörit. Muistaakseni kahden ylimmän nauhan langat ovat samanmerkkisiä, vain eri lailla värjättyjä, mutta palmikointitapa tekee ison eron pintarakenteeseen.
Topmost in the photo above is a twined 6-loop braid (made like a Chevron Braid) and thus it has distinctly different texture compared with the others, various 5-loop braids. If I remember it correctly, the two top braids are of the same brand, just slightly different colourways, but the braiding pattern makes a big difference.

AskarTeXlua – CrafTeX

Kikkailtuani aikani ConTeXtilla dokumentoinnin parissa tajusin, että samalla systeemillähän voisi tehdä myös kaikenlaista kivaa skräppäykseen ja kortteihin, niin kuin onnittelulauseita ja muuta koristusta:

Having spent a few hours with ConTeXt in connection with my documentation projects, I realized that the same typesetting system can be used to create all kinds of fun for scrapbooking and cards, like sentiments and other decoration:

Tulostettavia tekstejä kortteihin – Printable sentiments for cards

Napsauta kuvaa, jos haluat ladata saman sivun pdf-muodossa, näitä saa käyttää ihan vapaasti.
Click the graphic to get the page in pdf format for printing, feel free to use these as you see fit.

 

Palasin myös kelttisolmun pariin ja askartelin siihen palmikko-osuuden. Koodi löytyy Celtic MetaPost-sivun alareunasta ja palmikon pdf-version saa napsauttamalla kuvaa.
I also returned to my Celtic knot and added a plait section (well, two) to it. The code is available on my Celtic MetaPost page and the plait in pdf format (as vector graphic) can be downloaded by clicking the image.

A simple Celtic plait

Dokumentointia – Documentation

Sain sitten lähestyvän määräpäivän paineessa kirjoitettua monihäntäisten kirjanmerkkieni seuraksi menevän dokumentaatiosivun, joka tulee Braids 2012 -näyttelyn yhteydessä nähtävillä olevaan kansioon.
As usual, a looming deadline prompted me to get around to writing the documentation for my multiple-strand bookmarkers. This one-page pdf will be printed and included in an info folder that’ll be available at the Braids 2012 exhibition.

 

Työn alla on muitakin iskunyöriprojekteja. Modernit ohjeet saavat nyt odottaa vielä jonkun viikon, mutta oma renessanssityylinen “reseptikirjani” eteni taas pykälän, kun sain yllättävän ahaa-elämyksen ja hieman soveltaen erotin pääotsikot punaisella musteella muusta tekstistä. Otsikoiden ja alaotsikoiden viereen tulee nauhanäytteet ja voi olla, että näytteiden kanssa se toimii mustavalkoisenakin, täytyy pohtia asiaa – kunhan nyt ne nauhatkin valmistuvat…

This wasn’t the only fingerloop braiding project under construction. The modern instruction sheets get to wait for a few more weeks, but my own Renaissance style “recipe book” suddenly took a step forward when I got an idea about the layout. This is definitely an adaptation and not a copy, but I separated the titles from the rest of the text by using red ink. It is possible the whole thing works in black-and-white once the sample braids are fastened next to titles and subtitles – but those samples aren’t done yet…

Oheinen on sivu 3 “iskunauhareseptikirjan” tämänpäiväisestä versiosta – klikkaa kuvaa, jos haluat ladata saman sivun pdf-muodossa.
This is page 3 of my “braiding recipe book”, today’s version. Click the graphic if you want to download the same page in pdf format.