Neulonta

En aikanaan oppinut koulussa neulomaan, koska siinä vaiheessa olin jo poikien kanssa teknisten töiden parissa. Äiti opetti neulonnan perusteet, mutta ennen aikuisikää en neulonut mitään oikeaa ja nurjaa kummallisempaa. Senkin jälkeen neulontani on ollut kovasti puuskittaista, mutta nyt se tuntuu jääneen osaksi “pysyvää ohjelmistoa”.

Erityisen lähellä sydäntäni on sytomyssyprojekti, jossa neulotaan ja virkataan kaikenlaisia päähineitä sytostaattihoitojen seurauksena hiuksensa menettäneille. Kuten lähes kaikilla suomalaisilla, on minunkin elämänpiirissäni syövän sairastaneita ihmisiä, mm. isoäitini ja yksi kollegoista. Päähine on osoittautunut juuri minun kärsivällisyydelleni sopivaksi projektiksi ja minua viehättää mahdollisuus tehdä monen värisiä, kokoisia ja näköisiä päähineitä. Kun lisäksi suurimman osan piposta tai myssystä voi neuloa 40-senttisellä pyöröpuikolla, ei enää tarvitse pelätä sitä hilpeää “plink”-ääntä, joka tulee bussin lattialle putoavasta sukkapuikosta…

Neuloin ensin valmiilla ohjeilla kaikenlaista, mutta sitten aloin soveltaa valmisohjeita ja lopulta myös tehdä omia ohjeitani, jotka kaikki tulevat löytymään näiltä sivuilta, kunhan vain kerkiän niitä muistiin merkitsemään!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *