Viitelöinti

Viitelöinti on kuteeton nauhatekniikka, jossa pingotetut loimet pujotellaan toistensa ympäri tai lomitse kahden tikkuparin avulla siten, että nauha kasvaa loimen molemmista päistä. Viitelöinti on hyvin vanha tekniikka, joka tunnetaan mm. Tanskan pronssikautisista haudoista ja kreikkalaisista vaaseista (noin 1500-500 eaa), ja se esiintyy kaikilla asutuilla mantereilla. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, kun kyseessä on hyvin yksinkertaisin välinein ja materiaalein syntyvä rakenteellisesti joustava ja kestävä verkkomainen pinta, jollaisia syntyy lähes luonnostaan esimerkiksi tiheässä lehvästössä tai ruovikossa.

Viitelöidyn verkkonauhan poimiminen

Viitelöidyt nauhat jaotellaan rakenteen mukaan verkkonauhoihin (eng. interlinking, interlinked sprang), ristikkonauhoihin (eng. interlacing, interlaced sprang) ja verkkopohjiin (eng. intertwining, intertwined sprang). Näistä on Suomessa tunnettu viitelöidyt verkko- ja ristikkonauhat, viitelöinnin käyttö kiedotun verkkopohjan tekemiseen on todennettu vain Peruun.

Merisalon mukaan termi viitelöinti  on kotoisin etelähämäläis-satakuntalaisesta kansankielestä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla on puhuttu verkkoisten rihmojen noukkimisesta tai rahnikoimisesta ja Karjalassa verkkovöistä. Sekä verkko- että ristikkonauhoja on kutsuttu myös seinävöiksi, koska itäisessä Suomessa nauhaloimet pingotettiin seinään (hirsien väliin?) lyötyjen tappien väliin.

Ruotsissa viitelöidyt verkko- ja ristikkonauhat tunnetaan nimellä språng ja tästä tulee englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetty termi sprang. Sana on samaa juurta kuin “spränga”, räjäyttää, ja “språng”, rako, ja viittaa valmiin nauhan reikäiseen rakenteeseen. Toinen ruotsissa käytetty termi on pinnband, tikkunauha, ja se taas kuvaa nauhan tekotapaa.


Verkkonauha (basic sprang, interlinked sprang)

Verkkonauhassa viereiset langat linkittyvät toisiinsa, mutta eivät koskaan siirry yhtä lankaa kauemmaksi alkuperäisestä sijaintipaikastaan. Tämän vuoksi värilliseen loimeen tehdystä viitelöidystä verkkonauhasta tulee aina pystykuvioinen. Solmuton ja kuteeton kiedottu verkkorakenne on tyypillisesti viitelöity tekstiili.

Viitelöity verkkonauha valmiina. Tässä nauhaviriöiden yhtymäkohtaan keskelle on pujotettu lanka purkautumisen estämiseksi.

Englanninkielisten lähteiden (basic) sprang ja ruotsinkielisten språng tarkoittaa yleensä toispuoleista viitelöintiä, jossa linkityksen suunta on sama koko loimen poikki. Merisalo esittelee kuitenkin myös kaksipuoleisen viitelöinnin, jossa on muuten sama verkkorakenne, mutta linkityksen suunta vaihtuu nauhan keskellä. Kaksipuoleisesti viitelöity pinta ei ole rakenteeltaan yhtä joustava kuin kokonaan yhteen suuntaan kiertynyt yksisuuntainen viitelöinti.

Kaksipuoleisesti viitelöity kaksivärinen verkkonauha.

Verkkonauhasta voi tehdä pitsimäisen jättämällä tietyt langat linkittämättä, ja lopputuloksena on kauempaa neulottua pitsiä muistuttava ilmava rakenne. Langan ja poimintaan käytettyjen tikkujen valinta sekä loimen kiristys vaikuttavat paljon siihen, kuinka selkeästi reiät erottuvat erityisesti pingottamattomasta nauhasta.

Verkkonauhan on korvannut monessa paikassa kuminauha ja elastaani sekä neulottu ribbi, mutta edelleen viitelöimällä voi tehdä esimerkiksi pannan tai pipon. Sprang unsprung sisältää ohjeet myös mm. viitelöityyn sukkaan!
(Jamesin ennakkoluuloton lähestymistapa: jos se on neulottu ja vähän joustava, sen voi viitelöidäkin.)
Idea: jos tekisikin kauan mielessä olleen ja kaivatun hihattimen viitelöimällä?


 Ristikkonauha (interlaced sprang, plaited sprang)

Ristikkonauhassa loimilangat risteävät toistensa kanssa kulkien loimen reunasta reunaan. Tyypillisimmillään ristikkonauha muistuttaakin tasalankaista palttinakangasta (yhden yli, yhden ali). Jos ristikkonauha tehdään värilliseen loimeen, lopputulos on “skottiruutuinen” tai (toispuoleisesti tehtäessä) siksak-kuvioinen.

Viitelöity ristikkonauha työn alla

Ristikkonauhan voi tehdä myös palmikoimalla tai nypläystyynyllä. Palmikoitu ristikkonauha (erityisesti peukaloimalla tehty eli loimipintainen ristikkonauha) on kuvioltaan pitkulaisempi, “nuolimaisempi”, nypläystyynyllä sen sijaan saa tehtyä samalla tavalla tasasuhtaista nauhaa kuin viitelöimälläkin.

Ristikkonauha ei ole sivusuunnassa aivan samalla tavalla venyvää kuin verkkonauha, mutta vinolankaisena sekin myötäilee hyvin erilaisia muotoja ja erityisesti villasta tehtynä joustaa esimerkiksi sukkanauhana käytettynä. Nykymaailmassa viitelöityä ristikkonauhaa voi käyttää vinonauhan tilalla esimerkiksi pääntien huolitteluun. Paksusta langasta isossa kehyksessä tai vapaalla loimella viitelöimällä voi tehdä myös vaikka näyttävän kaulahuivin.


Verkkopohjat (intertwined sprang, lace sprang)

Erilaiset verkkopohjat tunnetaan meillä nypläyksestä. Tavallisin on kahden parin verkkopohja, mutta myös muita pitsiverkkopohjia voi tehdä viitelöimällä.  Verkkopohja on rakenteeltaan joustamattomampi ja ennemmin koristeellinen kuin käytännöllinen, ja ehkä siksi historiallisesti harvinaisempi. Pikaisen kokeilun perusteella näyttäisi myös siltä, että verkkopohja ei oikein tule oikeuksiinsa viitelöintiin parhaiten sopivilla joustavilla langoilla tehtäessä vaan vaatii tekijälle haastavamman joustamattoman langan. Collingwood kuitenkin mainitsee, että Kolumbian Guajiro-intiaanit käyttivät verkkopohjatekniikkaa (kasvikuituisten?) riippumattojen tekemiseen vielä vuonna 1972 (=Collingwoodin kirjan kirjoittamisen aikoihin), ja siihen se varmasti soveltuukin hyvin.


Lähteet ja kirjallisuutta

Ks. viitelöintikirjasivuni; Jules Kliotin kirjaa “Sprang. Language and Techniques.” on yleisesti ja aika edullisesti saatavilla nettikirjakaupoista, Carol Jamesin uutta ja hyvin selkeää opasta “Sprang Unsprung” saa ostaa myös minulta, jos ei halua tilata ulkomailta. Muut kirjat ovat valitettavasti olleet loppuunmyytyjä jo vuosia ja niitä tulee antikvaarisillekin markkinoille vain satunnaisesti.

Merisalo, Viivi: Nauhoja. Toinen, uusittu painos. WSOY 1978. ISBN 951-0-08583-9.