Lautanauha

Lautanauha on kuteellinen nauha, jossa loimilangat pujotetaan 3-6 -reikäisten “lautojen” reikiin. Lautoja käännettäessä loimilangat kiertyvät nipuiksi ja tämä muodostaa kuvioita, kudelanka piiloutuu tavallisesti loimien alle, joskin sitten voidaan käyttää erillistä koristekudetta (brokadilautanauha) tai reliefiefektejä.  Tavallisimmin lautanauhalaudassa on neljä loimilankaa ja kun langan voi pujottaa lisäksi kahdelta eri puolelta, on lautanauhassa lähesä rajattomasti mallivaihtoehtoja.

Perinteisesti ensimmäinen opetettava lautanauha on pujotettu kuvio, ts. lopputulos määräytyy siinä vaiheessa, kun loimi suunnitellaan ja pujotetaan lautoihin. Tämän jälkeen kaikkia lautoja käännetään yhdessä neljänneskierros eteen tai taaksi ja kude pujotetaan muodostuvaan viriöön. Kuviomalleja on satoja ja niihin saa lisää vaihtelua kuviota toistamalla eli sen mukaan, vaihtaako kääntösuuntaa esim. 4 kerroksen välein vaiko vaikkapa 12 kerroksen välein. Kun perustekniikan on ymmärtänyt, uusien mallien suunnittelu on varsin yksinkertaista.

Pujotettu lautanauha, 12 lautaa, 2 väriä, lankana Ohut-Pirkka. Lautojen kääntösuuntaa vaihdettu vasta kun on pakko eli n. 10 kuvion välein.


Pujotettu lautanauha, kolme väriä ja 12 lautaa, lankana Ohut-Pirkka. Kääntösuuntaa vaihdettu 10 kuvion välein.

 

Muinaissuomalaisissa laudoissa on paljon nauhoja, joissa lautoja käännellään ryhmittäin eli esim. 2 eteen, 4 taakse, 2 eteen, jolloin kuvio määräytyy sekä lankojen pujotuksen että lautojen kääntösuuntien mukaan. Ryhmittäin käännettyjen lautanauhojen ohjeita on Viivi Merisalon Nauhoja -kirjassa – ne näyttävät pitkiltä ja monimutkaisilta, mutta ennen kaikkea vaaditaan keskittymistä. Sitäpaitsi monet suomalaisista nauhoista ovat ns. egyptiläistä diagonaalia, jonka kutomiseen on ihan oma logiikkansa, sen ymmärtäminen auttaa.

Yksi ryhmittäin käänneltyjen lautojen alalaji on kivrim eli oinaansarvi. Sen voi tehdä niin, että kääntelee lautoja eri suuntiin, mutta nauhaa on nopeampi tehdä niin, että muutamaa lautaa käännetään pystyakselinsa ympäri ja sitten taas jatketaan kutomista koko pakalla.

Ryhmittäin käänneltyjä lautanauhoja helpoimpia ovat brokadilautanauha ja kaksipuoleinen lautanauha.
Brokadilautanauhassa käytetään täysin yksiväristä pohjalointa ja samanväristä pohjakudetta, mutta lisäksi nauhan päällipuolelle pujotetaan erillinen brokadikude. Keskiajalla silkistä ja kultalangasta kudottuja brokadilautanauhoja käytettiin mm. kirkollisissa asuissa koristeena ja siksi niitä on säilynyt meille aika paljon. Brokadi on hidasta tehdä, mutta se vaatii paljon enemmän taitoa kuin tarkkuutta; siinä on myös se hyvä puoli, että yhden kerroksen virhe ei kertaudu pidemmälle.
Kaksipuoleinen lautanauha, engl. doubleturn doubleface, perustuu kaksiväriseen loimeen ja kahden kerroksen sarjaan, jolla kuvio saadaan esille kääntämällä kuviolautoja eri suuntaan kuin pohjavärin lautoja. Kaksipuoleinen lautanauha mahdollistaa esimerkiksi tekstin kirjoittamisen lautanauhaan. Tekniikka ei ole kovin vaikea, joskin kahden käännön sarja ja mallin lukeminen vaativat vähän tarkkuutta. Toisaalta  mahdolliset virheet näkee heti ja ne on suhteellisen helppo purkaa, koska loimi on hyvin yksinkertainen.

Kaksipuoleinen lautanauha silkistä. Kuvio sovellettu viikinkiaikaisista malleista, koska nauha on tehty viikinkitunikan kaula-aukkoon.

2 Comments

  1. Haluan itselle ostaa Viivi Merisalo “Nauhoja” tai “Lautanauhat suunittelu ja kutominen”
    Olen alkaja mutta haluan alusustada ja oppida.

    • Merisalon kirjaa on todella vaikea saada; joskus se voi löytyä antikvariaatista, http://www.antikka.net/ on hyvä paikka aloittaa.
      Maikki Kariston kirjakin on loppuunmyyty, mutta siitä tulee toivottavasti toinen painos, sitä on kustantajalta jo pyydetty. Itselläni ei valitettavasti ole ylimääräisiä, joten en voi tässä auttaa tämän enempää. 🙁

      Mari

Comments are closed.