Category Archives: Nauhat ja nyörit

Kirja-arvostelu – A Book Review: “Samisk husflid i Finnmark”

En ole tainnut kirjoittaa yhden yhtäkään kirja-arvostelua 90-luvun alkupuolen jälkeen, mutta nyt tuli puolivahingossa tehtyä sellainen norjalaisen saamelaista käsityötaitoa käsittelevän kirjan uusintapainoksen. Kirja on vaikea tai mahdoton saada pohjoismaiden ulkopuolella, mutta tänne Suomeen sen sai näppärästi tilattua Adlibrikseltä ja niinpä olin The Braid Societyn sähköpostilistalla kait ensimmäinen kirjansa saanut, joten ei kun selostamaan…. Alle linkitetty arvostelu on kirjoitettu englanniksi ja täydennetty valokuvin, mutta voin toki vastata kirjaa koskeviin kysymyksiin suomeksikin.

I don’t think I have written a single book review after the first half of 90’ies, but now it accidentally happened. The book is a facsimile of a Norwegian book on Sámi crafts and it seems to be very hard to get outside of the Nordic countries. Here it is sold by Adlibris and as they have a Finnish subsidiary, ordering was both easy and quick. Thus I was possibly the first Braid Society email list members to get a copy and so I ventured to write a review to the email list. I got so good feedback for it that I decided to publish the text as a page on this website, with additional photos.

Arvosteluun / To the review.

Braids 2012

Kolme viimeisintä viikkoa on vierähtänyt hyvin tarkkaan nauhojen ja nyörien parissa, kun ensin valmistauduin Braids 2012 -konferenssiin, sitten vietin viikon Machesterissä ja sitten yrittänyt toipua tästä huomattavan intensiivisestä kokemuksesta. Näin elävässä elämässä ensimmäistä kertaa monta sellaista ihmistä ja esinettä, joista olen vain lukenut, eikä nauhatekniikoiden laaja kirjo lakkaa ihmetyttämästä, kuten ei myöskään muinaisten ja nykyisten käsityöläisten taito!
The recent weeks I’ve spent mostly with all types of braids, first I prepared for the Braids 2012 conference, then spent a week in Manchester in the conference and after that have tried to recuperate from this very intensive experience. I saw live for the first time many people and objects that I’ve only read about, and the width and depth of the braid technique continues to amaze me, as do the skill of ancient and modern braiders!

En edes tiedä, mistä päästä aloittaisin, olisi niin paljon kerrottavaa, joten tämä postaus koostuu lähinnä silmänräpäyksistä ja hetkistä, kerron tekniikoista ja esimerkiksi museosta enemmän, kun olen saanut uudet lelut kasattua ja videot editoitua.

I don’t even know, where to start as there’s so much to tell about, so this posting consists of impressions and moments, I’ll try to expand on the techniques and e.g. the museum later, when I’ve put together all the new toys and edited all the videos.

 

Konferenssi pidettiin Manchester Metropolitan Universityn tiloissa varsin keskellä kaupunkia. Useimmat osallistujat asuivat yliopiston asuntolassa, mutta itse majoituin kaupungin ulkopuolelle ja kuljin päivittäin raitiovaunulla Altrinchamista keskustaan ja kipitin sitten pitkin Oxford Roadia yliopistolle. Vaikka olen viettänyt suur-Manchesterin alueella jonkin verran aikaa, olen käynyt keskustassa vain kerran aiemmin. Kuten silloin, nytkin pääasiallinen mielikuva oli sekava, viktoriaanista mahtipontisuutta, modernia lasia ja isoja työmaakuoppia siinä välillä.
The conference was held at a Manchester Metropolitan University building close to the centre of the city. Most participants also stayed at the university dorm, but as I had a non-participant accompanying me, I was at a bed and breakfast outside of Manchester and my daily commute consisted of taking the tram from Altrincham to the center and then scurrying along Oxford Road to MMU. I’ve spent some time in the Greater Manchester area, but only visited the centre once before. Also this time the main impression was a bit messy, Victorian pomp, modern glass and large building sites in between.

Joenrantaa Oxford Streetiltä (!) kuvattuna – Regenerated riverfront off Oxford Street

Vieraslaji harmaaorava “kotipihalla” – the grey squirrel is a foreign species in the UK, this one lived by our B&B.

 

Tiistai-iltana saimme tilaisuuden käydä katsastamassa konferenssin yhteydessä järjestetyn näyttelyn teollisuusmuseossa (Museum of Science and Industry). Ihana Celia, joka oli näyttelystä päävastuussa, oli jostakin löytänyt kirjan täydelliseksi taustaksi kirjanmerkeilleni.
On Tuesday evening we got a chance to visit  MOSI (Museum of Science and Industry) to see the conference exhibition. Wonderful Celia, who was in charge of the exhibition, had even found a book that formed a perfect backdrop to my bookmarks.

Minäkö nämä tein? – Really mine?

Tämä posteri oli näyttelyssä seinällä.
This poster was on the wall at the exhibition.

 

Konferenssipaikalla oli luokkahuoneissa epävirallisempia esittelyitä, jotka kulkivat nimellä “pin ups”. Tulin luvanneeksi, että esittelen nauhailun opettamista ja erityisesti nauhatekniikoiden opettamista äidinkielelläni suomella. Tämän setin pakkaamiseen meni paljon kauemmpin kuin oman kassini saamiseen valmiiksi!
At the uni we had more informal displays, pin ups, spread all over the class rooms. I had promised to show how I teach braiding, especially in my mother tongue Finnish. Packing all this stuff into an extra bag took a lot longer than packing my “own” suitcase!

 

Perusajatukseni – the main idea behind my display

 

Iskunauhaa – Fingerloop braiding

Nyörihaarukoita ja haarukkanyöriä – Lucet(s)

Nelipunosta, palmikoita ja viitelöintiposterini – Whipcord, plaiting and my sprang posters

Iskunyöri- ja haarukkanyörituotteita – Finished products with fingerloop and lucet braids.

 

Konferenssista suurin osa oli pyhitetty työpajoille, jotka kestivät joko yhden tai kaksi kertaa noin 6 tuntia. Alkuviikosta onnistuin mahtumaan Joy Boutrupin iskunauhatyöpajaan, loppuviikosta olin ensin päivän ylimääräisenä Ingrid Crickmoren iskunauhatyöpajassa (muuten olisin ollut yliopiston museokokoelmiin tutustumassa) ja sitten perjantaina tein jotain ihan muuta. Kovin esittelykelpoisia tuotteita ei näissä työpajoissa syntynyt, mutta ymmärrän monta asiaa nyt paremmin kuin ennen – ja ensimmäistä kertaa oli oppimassa iskunauhaa opettamisen sijasta, oli jännittävää seurata, miten muut sen tekevät. (Ei, en tainnut olla mikään unelmaoppilas…)

Most of the conference was dedicated to workshops that took either one or two days of 6 hrs. In the beginning of the week I had fitted into Joy Boutrup’s fingerloop braiding workshop, on Thursday I was allowed to participate in Ingrid Crickmore‘s fingerlooping workshop (otherwise I’d been studying the university collections) and on Friday I did something totally else. I didn’t create much to show off, but I understand many things better than before – and this was the first time I was taught instead of teaching myself, it was interesting to see how others do it. (No, I probably wasn’t a terribly good student…)

Joy Boutrupin ohjauksessa koko kädessä pidettävillä pohjukoilla yksin punottu 2 hengen iskunauha – A 2-worker braid made alone with handheld loops as taught by Joy Boutrup

Ensimmäinen kaksikerrosnauhani, Ingrid Crickmoren opettama – My first double braid, taught by Ingrid Crickmore

“Crowns and Anchors”

 

Perjantaina yhdistettiin uutta ja vanhaa, japanilaisia onttoja palmikoita ja metallilankaa ja huopaa. Sain nimellisellä yhden punnan hinnalla vuokrata päiväksi marudai-palmikointitelineen ja siihen sopivat painotetut puolat (tama). Viikon varrella opin senkin, että kumihimo tarkoittaa mitä tahansa ristilankaista punosta eli termi käsittää marudailla (tai nyörikiekko mobidailla) tehtyjen palmikoiden lisäksi esimerkiksi kute-utchi-iskunauhat ja takadai-telineellä palmikoidut leveät kangasmaiset palmikkorakenteet. Mutta nyt siis pääsin ensi kertaa tekemään palmikkoa ihan oikeilla välineillä ja kokemus oli todella palkitseva.

On the last day, Friday, it was time to combine modern and ancient,  Japanese hollow braids with metal thread and felt. For a nominal fee of one pound I got rent for the day a real marudai and the weighted spools, tama. In the conference I learned that kumihimo can be any kind of interwoven oblique (?) braid, i.e. the term covers a lot more than just the round marudai (and a mobidai disk), there are also e.g. hand-held fingerloop braids, kute-utchi, and wide ‘fabrics’ woven on takadai. However, this was the first time that I got a chance to braid with the appropriate tools and the experience was very rewarding.

Kahdeksan elementin metallilankaloimi huopaytimellä valmiina palmikoitavaksi – An 8-element metal thread warp with felt core, ready for braiding.

Valmis kuparilankapalmikko – Finished copper thread braid.

Vaikka valmis palmikko on nenäni edessä pöydänkulmalla, en vieläkään oikein usko todeksi, että sain tällaista aikaiseksi. Saavutuksesta on kiittäminen upeaa opettajaamme Giovanna Imperiaa, jonka kirja Kumihimo Wire Jewelry kertoo juuri näistä tekniikoista. En tietenkään älynnyt tilata kirjaa ennen kurssia, mutta nyt se on tulossa, jotta pääsen jatkamaan harjoituksia joku päivä. Erityisesti kun yksi konferenssin “saaliista” oli 16 70-grammaista tama-puolaa, marudai minulla onkin ennestään.

I find it very hard to believe that I managed to create something like this, even though the braid is coiled next to me on the table. The praise for the achievement belongs to our great teacher, Giovanna Imperia, whose book Kumihimo Wire Jewelry explains all about these things. I didn’t have the brain to get the book before the workshop, but at least it is now ordered and on the way, so I can start practicing soon. Especially as I bought at the conference 16 tama of 70 grams, a marudai already exists.

 

Seuraava Braids-konferenssi järjestetään Seattlessa neljän vuoden kuluttua eli vuonna 2016 – ja ihan varmasti menen!
The next Braids conference is going to be in Seattle in four years, e.g. in 2016 – and I’m going!

Vaihtelua väreillä – Varia(ga)tion

Olen kovasti ihastunut erilaisiin monivärisiin lankoihin, mutta en voi käyttää niitä keskiaikanauhoissani. Kun nyt olen vaihtelun vuoksi käynyt muissakin käsityötapahtumissa esittelemässä nauhatekniikoita, pääsin käyttämään näitä sateenkaaren väreissä loistavia lankoja.
I’m very taken by variagated and space-dyed yarns, but I cannot really use them for my medieval braids. Now that I’ve been to other types of craft events and markets, I finally got a reason to experiment with that part of my stash. 

Haarukkanyöriä – Lucet braid

Haarukkanyöri on tekniikkana erittäin sopiva lyhytpätkäisillekin langoille, koska sen kerros on vain kaksi silmukkaa pitkä ja näin jo parin sentin väriläiskä näkyy valmiissakin nyörissä eikä lopputuloksesta tule “levotonta” kuten joskus neuloessa tai virkattaessa.
Lucet is very suitable for all types of space-dyed/variagated yarns, because one row is just two stitches and thus even a 2 cm/one inch stretch of colour shows up distinctly in the finished braid and the result isn’t ‘resteless’ as happens sometimes when knitting or crocheting yarn with short colour changes.

Kirkkaammatkin värit käyvät – Brighter colours are ok, too.

 

Neuloen ja virkaten saa olla tarkempi, mutta onnistuin kuitenkin saamaan aikaiseksi muutaman edustuskelpoisen jämänöttösruusun, kumpikin on tehty yhdeltä kerältä moniväristä lankaa. Punainen oli helppo juttu, mutta valkopinkin kanssa jouduin ottamaan muutaman yrityksen ennen kuin silmukkamäärä meni sopivasti lankaan nähden…
When knitting and crocheting one has to be more careful, but in May I managed to achieve a few representable stash-busting roses. Each of these is one single piece of yarn. The red one was easy, the white-and-pink one took a few tries to get the sizing right…

 

 

Kevään ja kesän suuri hitti on kuitenkin ollut iskunauha osin tai kokonaan kirjavilla langoilla. Koska tekniikka on niin paljon monipuolisempi,  ei iskunauha aina ole ihan niin ennustettavaa kuin haarukkanyöri, joten seassa oli sutta ja sekundaa, mutta paljon myös iloisia yllätyksiä.
The big hit this spring and summer has been fingerloop braiding partly or entirely with variagated yarn and thread. Because there are so many different ways of doing fingerloop braiding, the results aren’t always as easily predicted as with lucet, so there were quite a few ‘budget class’ products, but also some very pleasant surprises.

Viiden pohjukan iskunauhaa – five loop braids

Kirjanmerkkinauhoja virkkaus- ja kirjontalangasta – Bookmark braids with crochet yarn and embroidery floss.

Jokainen näistä nauhoista on tehty yhdeltä ainoalta moniväriseltä kerältä – Each braid from a single skein of variagated yarn.

Yllä olevan kuvan nauhoista ylin on tehty kuudella pohjukalla silmukoita kiertämällä (twining) ja siksi se on pintarakenteeltaan eri tyyppinen kuin alemmat, erilaiset viiden pohjukan nyörit. Muistaakseni kahden ylimmän nauhan langat ovat samanmerkkisiä, vain eri lailla värjättyjä, mutta palmikointitapa tekee ison eron pintarakenteeseen.
Topmost in the photo above is a twined 6-loop braid (made like a Chevron Braid) and thus it has distinctly different texture compared with the others, various 5-loop braids. If I remember it correctly, the two top braids are of the same brand, just slightly different colourways, but the braiding pattern makes a big difference.

Dokumentointia – Documentation

Sain sitten lähestyvän määräpäivän paineessa kirjoitettua monihäntäisten kirjanmerkkieni seuraksi menevän dokumentaatiosivun, joka tulee Braids 2012 -näyttelyn yhteydessä nähtävillä olevaan kansioon.
As usual, a looming deadline prompted me to get around to writing the documentation for my multiple-strand bookmarkers. This one-page pdf will be printed and included in an info folder that’ll be available at the Braids 2012 exhibition.

 

Työn alla on muitakin iskunyöriprojekteja. Modernit ohjeet saavat nyt odottaa vielä jonkun viikon, mutta oma renessanssityylinen “reseptikirjani” eteni taas pykälän, kun sain yllättävän ahaa-elämyksen ja hieman soveltaen erotin pääotsikot punaisella musteella muusta tekstistä. Otsikoiden ja alaotsikoiden viereen tulee nauhanäytteet ja voi olla, että näytteiden kanssa se toimii mustavalkoisenakin, täytyy pohtia asiaa – kunhan nyt ne nauhatkin valmistuvat…

This wasn’t the only fingerloop braiding project under construction. The modern instruction sheets get to wait for a few more weeks, but my own Renaissance style “recipe book” suddenly took a step forward when I got an idea about the layout. This is definitely an adaptation and not a copy, but I separated the titles from the rest of the text by using red ink. It is possible the whole thing works in black-and-white once the sample braids are fastened next to titles and subtitles – but those samples aren’t done yet…

Oheinen on sivu 3 “iskunauhareseptikirjan” tämänpäiväisestä versiosta – klikkaa kuvaa, jos haluat ladata saman sivun pdf-muodossa.
This is page 3 of my “braiding recipe book”, today’s version. Click the graphic if you want to download the same page in pdf format.

Monihäntäisiä kirjanmerkkejä – Multistrand bookmarks

Tein Braids 2012-konferenssin edellä pystytettävään nåyttelyyn ehdolle neljä erilaista kirjanmerkkiä iskunauhatekniikalla, nyt kun olin jo harjoitellutkin serkkutytön lahjakirjanmerkillä. En vielä tiedä varmaksi, mutta ymmärtääkseni koko setti tulee näytille, eikä se nyt niin kovin paljon tilaa viekään.
I made for the Braids 2012 conference exhibition four different fingerloop braided bookmarks of the same type as the gift to my cousin. I don’t know yet for sure, but I think all four will be displayed, not that they take much space anyway.


Kaikki neljä kirjanmerkkiä on palmikoitu leveinä viiden pohjukan nauhoina (=Broad Lace of 5 Bows) eli pohjukka koukataan aina yhden ja vain yhden toisen pohjukan kautta, jolloin “väliin jätetyt” pohjukat muodostavat keskelle kaksinkertaisen ristikon. Paitsi että tämä tekniikka on yksi tavallisimmista ja nopeimmista, siitä syntyvä nauha soveltuu erittäin hyvin kirjanmerkeiksi.
All braids on these four bookmarks are of the broad lace type, e.g. the active loop is pulled through one and only one other loop, so the remaining or “untouched” loops form a double stranded cross in the middle. Not only is this one of the most common braid types as well as one of the quickest to be braided, the resulting tape is very suitable for use as a multi strand bookmark.

 


Tämä sininen filamenttisilkistä isketty kirjanmerkki on museokokoelmista tunnetun kirjanmerkin mallinen ja hyvin yksinkertainen, se koostuu viidestä samanlaisesta nauhasta, jotka on yläpäästään yhdistetty solmulla ja alhaalta viimeistelty myöskin solmimalla.
The blue bookmark is braided with filament silk and follows closely a known item. It is very simple, five identical braids that have been knotted together on top and finished off with knots at the bottom.

Alapään solmut tupsuineen – The knotted ends.

 

Seuraavat kaksi kirjanmerkkiä on tehty renessanssiajalta säilyneiden maalausten ja kirjallisten kuvausten perusteella ja olemassa olevien kirjanmerkkien piirteitä hyödyntäen, mutta juuri tällaisia ei tietääkseni ole vielä löytynyt.
The next two bookmarks are based on Renaissance paintings and text as well as existing bookmarks, but they are not copies of any bookmarks found this far.

Punainen silkkikirjanmerkki on niin kutsuttu “bar anchor bookmark”, jossa on yläpään ‘ankkurina’ ohut metallinen tanko. Kolme tuplapitusta nauhaa on taitettu kahtia langan/nyörin yli ja ommeltu kiinni pitolangan alta, joka sitten on kiinnitetty ankkuriin.
This red silk bookmark is a so called bar anchor bookmark where the anchor is a thin metal bar. Three double length braids are folded over a string and sewn together under the string that is then fastened to the anchor.

Päät on viimeistelty metallihelmin ja solmuin.
The ends are finished with metal beads and knots.

 

Pahoitteluni huonolaatuista kuvista, jotenkin valkoinen ja hopea eivät oikein olleet kuvattavissa juuri siinä valossa, eikä ollut aikaa odotella… Nappipäinen kirjanmerkki on pellavaista puolivalkaistua nypläyslankaa.
My apologies for the poor quality of these photos – somehow it wasn’t my day to photograph white and silver and I didn’t have time to wait for better conditions… The button anchor bookmark is braided with “half-bleached” bobbin lace linen.

 

Nauhat on tehty suoraan kiinni nappiin eli jokaisen nauhan viisi lankaa on pujotettu napin (oikeastaan helmen) alapuolen reikiin, taitettu kahtia ja solmittu yläpäästään lenkiksi iskunauhaa varten. Tällainen on aika tyypillistä löydetyissä keskiaikaisissa kirjanmerkeissä, joten halusin kokeilla, vaikka olihan se vähän työlästä…
The braids are braided straight onto the button, e.g. the five threads of each ribbon have been inserted and folded over the openings on the underside of the button (or rather, this one is a bead in reality), then knotted on top for braiding. This is fairly typical of the existing medieval bookmarks so I wanted to try this method, although I knew it could be quite a bit of work…

Alapäihin on pujotettu hopeanväriset metallihelmet painoksi ja koristeeksi. Käytettävyyttä ajatellen laitoin joka häntään erilaisen helmen, jotta olisi helpompi muistaa, mikä häntä merkitsee mitäkin kohtaa kirjassa. Tästä ei ole mitään tietoa, lähteeni ei paljon asiasta sano eivätkä maalauksetkaan oikein ole tarpeeksi tarkkoja tähän, joten punaisessa kirjanmerkissä on samanlaiset helmet ja tässä valkoisessa sitten erilaiset.
The ends have silvercoloured metal beads as weight and decoration. I thought that the bookmark might be more useful if each end is unique, making it easier to remember which tail marks what spot in the book. My sources don’t say anything about this and the paintings don’t really seem to help, so I made one bookmark of each type: on the red one all beads are identical, on this white one they are all different.

 

 

Neljäs kirjanmerkkini oli aivan moderni materiaaleiltaan, vaikkakin keskiaikainen malliltaan. Tein sen puuvillaisesta kirjontalangasta ja käytin akryylihemiä koristeena. Lanka on peräisin kahdesta eri pätkävärjätystä vyyhdistä, jotka olivat samaa sarjaa. Koska jokainen nauha on eri värinen, saatoin käyttää yhdenlaisia helmiä, jotka samalla jotenkin sitovat kokonaisuuden paremmin yhteen.

My fourth bookmark is a modern one inspired by the period examples. This one is braided with cotton embroidery floss and decorated with plastic beads. The variegated floss comes from two different but coordinated skeins and each tail of the bookmark is different, so I could use identical beads for finish, to bring everything together better.

 

Markkinanauhaa – Fair Braids

Viime viikon lopulla vietin kolme kokonaista päivää Turun keskiaikamarkkinoilla haarukka- ja iskunauhaa esitellen ja haarukoita myyden. Oli siis poikkeuksellisesti tuntitolkulla aikaa tehdä nyöriä ja johan sitä syntyikin.
Last week I spent three full days at Medieval Turku, the biggest medieval event in Finland, demoing luceting and fingerloop braiding and selling lucets. So for once I had hours of time to just braid and the result is in the kind.

Kolmen päivän haarukkanyörisaldo – three days worth of luceting

Punaista perusnyöriä tein suurimman osan perjantaista ja puolet lauantaista ja sen pituus on 6 metriä. Näin ollen jostain perityllä puuvilla-viskoosikerällä oli vielä noin 60 metriä lankaa jäljellä, kun aloin pistää sitä mutkalle. Markkinoilla ei vauhti ole ihan parasta A-luokkaa 1 m/ tunti, joten olisikohan tuossa sitten noin 9 tunnin työ? Valkoisen pellavanyörin aloitin vasta sunnuntaina puoliltapäivin, sitä lienee vähän toista metriä (17 kierrosta varren ympärillä on noin 70 cm). Se oli myös vähän hitaampaa tehdä, pellava ei luista niin kivasti kuin sileämmät langat, vaikka tämä onkin tiukkakierteistä virkkauslankaa.
I used most of Friday fair and half of Saturday to lucet the 6 meter long red cord. Ergo, my old ball of cotton-viscose contained about 60 meters of  yarn before I started to work on it. At fairs I probably don’t reach the best speed, 1 meter per hour, so I guess that cord took 9 hours to lucet. The white linen cord I started Sunday noon, it’s now probably a bit over a meter long (17 rounds around the handle measures about 70 cm). It was slower to make as the linen isn’t quite as quick to work with than smoother threads, despite this being tightly spun crochet thread.

Sunnuntaina ehdin myös vihdoin tehdä taas pätkän helminyöriä malliksi, sitä kun aina kysytään; lanka ja helmijono ovat edelleen samoja kuin videoillani.
On Sunday I also found the time to start a new piece of beaded lucet to demonstrate the technique as it’s something people often ask about; the thread and the beads are still the same batch as on my beaded lucet videos.

Tekniikkani alkaa ilmeisesti olla kuosissaan, koska kädet ja ranteet kestivät tuntien nyöreilyn valittamatta. Puolentoista päivän jälkeen alkoi kuitenkin tympäistä sen verran, että piti haarukoinnin lomassa pykätä pari iskunauhaa.
My luceting technique seems to be pretty well honed by now, because my hands and wrists could deal with hours of luceting without any complaints. However, after a day and a half just luceting I started to get a bit bored, so I switched over to fingerloop braiding every once in a while.

Keskellä olevat kolme nauhaa ovat kaikki samaa tyyppiä, jossa silmukoita kierretään puoli kierrosta joka kerroksen jälkeen (twining). Silti niistä tuli ihan eri näköisiä:
The three braids in the middle are all of the same type, twining, where each loop is reversed, i.e. twisted once, after pass. Despite this, they look very different:

Molemmat kaksiväriset nauhat on tehty 8 pohjukan chevron braid-mallilla eli vinopolvekkeiksi, mutta ylin nauha on Novita Tennesseetä (paksuhko puuvilla) ja alin on puuvillahelmilankaa nro 8. Kuvissa on joka nauhasta ensin yläpuoli ja sitten alapuoli ja jälkimmäisestä tietää, etteivät nauhat voi olla palmikoituja ristikkonauhoja.
Keskimmäinen nauha on ensimmäinen tämänmallinen yksivärinen kokeiluni, lanka on 100% neulontasilkkiä ja pohjukoita oli vain 6, jolloin nauha on paljon nopeampi tehdä, kun ei tarvitse taiteilla kahta silmukaa yhdellä sormella missään vaiheissa. Tulos oli taas kerran täysi yllätys, jotenkin vielä silkin kiilto tuo erityisen hyvin esille näille kierrettyihin silmukoihin perustuvien nauhojen pintarakenteen. Yläpuolta voisi erehtyä luulemaan solmituksi (tyyliin ns. ystävännauha), mutta alapuoli kavaltaa, että kyse on jostakin muusta.

Both bicoloured braids follow exactly the instructions for a Chevron Braid. The uppermost braid is made with Novita Tennessee, a dk weight mercerized cotton knitting yarn, and the bottommost chevron is of cotton perlé nr 8. Each braid is displayed so that the upper side (when braiding) is on top and the underside is shown below it. It is the underside that shows these can’t be open-end braided ribbons.
The braid in the middle is the first twined braid I’ve ever made monocolour. Made with 100% silk for knitting, I only used 6 loops which substantially cuts down the time used for braiding as there’s no need to shuffle two loops on one finger at any point. The result was, again, a surprise, somehow the sheen of silk especially brings out the twined structure of the braid. The upper side could be mistaken for a knotted braid (e.g. “friendship braid”), but the underside reveals that a different technique was used.

 

Olin markkinoilla ensisijaisesti opettamassa haarukkanyörin tekoa, mutta kun sunnuntaiaamuna askartelin iskunyörien kanssa, tuli sitten ohimennen ohjattua sitäkin. Innokas ja taitava oppilas jätti ensimmäisen harjoitusnauhansa pöydälleni, koska siinä oli yksi (!) virhe, mutta otti toisen mukaansa. Tällaiset ovat aina hyvin palkitsevia hetkiä – onneksi tulin pakanneeksi myös iskunauhalangat tapahtumaan lähtiessäni!
I went to the event mainly to show and teach luceting, but when on Sunday morning I was fiddling with fingerloop braids, I half accidentally ended up teaching that, too. An eager and very talented student left her first practice braid on my table, because there is one (!) mistake, but went away with the second one. Moments like that are always very rewarding – I’m glad I ended up taking the fingerloop braiding kit to the event!

Oppilaan ensimmäinen nauha – A student’s first fingerloop braid.

Keskiaikainen kirjanmerkki – Medieval bookmark

Siitä asti, kun pari vuotta sitten kuulin Tuplasodassa Ruotsissa keskiaikaisista nauhakirjanmerkeistä, olen suunnitellut sellaisten tekemistä. Osoittautui nimittäin, että niistä kertova artikkeli on kirjassa “Medieval Textiles and Clothing 3”, joka löytyy omasta hyllystäni – tai no, nyt se on asunut pöydällä jo puoli vuotta… Jutun juju on siinä, että keskiajan kirjoissa ei ollut sivunumeroita ja mahdolliseti arkkinumerotkin katosivat viimeistään sidonnassa. Näin ollan esimerkiksi oppineen oli laitettava joku merkki jokaiseen kirjan mielenkiintoiseen kohtaan, kun ei niihin voinut muuten viitata. Seurauksena syntyivät kirjanmerkit, joissa on 2-12 “häntää” tai “haaraa”.

From the day about 2 years ago when I heard at Double Wars in Sweden about medieval ribbon bookmarks, I’ve planned to make some. It turned out, that The Article about them is in the book “Medieval Textiles and Clothing 3” that is in my own bookshelf – although for the last half year it’s been on the table…. The main point is a complete lack of page numbers in the medieval manuscripts: they might have folio numbering, but even that disappeared at the point when the book was (re)bound. Which means that a researcher would need to mark every interesting passage in a book as there was no other way to refer to them. This could be done e.g. with slips of pergament, but the multi-strand bookmakers with 2-12 “tails” are more practical.

 

Tähän mennessä löydetyissä keskiaikaisissa kirjanmerkeissä nauhat ovat joko kudottuja (“pirtanauhaa”) tai palmikoituja. Joskus ne ommeltiin suoraan kirjan sidokseen, mutta erilliseen “ankkuriin” kiinnitetyt kirjanmerkit näyttävät myös olleen tavallisia. Olemassaolevia kirjanmerkkejä tunnetaan joitakin kymmeniä, mutta esimerkiksi Hieronymusta esittävissä maalauksissa niitä näkyy paljon. Kun serkuistani nuorin pääsi nyt ylioppilaaksi, tein tällaisen kirjanmerkin hänelle lahjaksi.

The medieval bookmarks found this far are either woven (plain tabby weave) or braided. Sometimes the ribbons were sewn into the book binding, but it seems that loose bookmarks with an “anchor” on top were common. The article lists only about 30 bookmarks, but paintings of e.g. Saint Jerome show many such bookmarks. So now that my youngest cousin got her baccalaureate, I made her a “scholarly” bookmark as present.

Ainoa poikkeama alkuperäisestä on nauhojen materiaali; minulla ei oikein ollut sopivan paksuista silkkiä ja lisäksi sormet ovat niin karkeat, että silkki takertuu niihin ikävästi eikä palmikoinnista ole tulla mitään. Tähän kahdeksanhaaraiseen kirjanmerkkiin on käytetty 4 vyyhtiä Anchorin puuvillaista muliinilankaa (8 m/vyyhti), nauhat ovat tuikitavallisia ja nopeatekoisia 5 pohjukan iskunauhoja.Ylhäällä olevan helmen (kuvassa vasemmmalla) läpi on vedetty ns. pitolanka, jonka ympäri nauhat on taitettu ja ommeltu sitten kiinni.

The only deviation from original is the material of the ribbons: I didn’t have silk in correct thickness and anyway my fingers are so coarse that silk tends to get stuck on them and braiding is then a bit too challenging. For this eight-strand bookmark I used 4 skeins of Anchor cotton embroidery floss (8 meters/skein), the ribbons are common 5-loop broad braids, fast to braid. The top anchor (on the left in the photo) is a flat bead, through which a holding string is looped. The braids are then folded and sewn onto the holding string.

 

Palmikkoni eivät olleet aivan saman pituisia alunpitäen, joten ensin pujotin alapään metallihelmet nauhoihin (koska ne on helpompi pujottaa nauhan yläpäästä eli lenkkipäästä sisään) ja tein väliaikaiset solmut nauhan päihin. Sitten ompelin taitetun nauhan pitolangan ympärille ja vasta lopuksi tein “häntiin” solmut samalle korkeudelle ja trimmasin päät näteiksi tupsuiksi.

My braids were not quite the same length to start with, so first I threaded on the metal beads for the ends (because they are much easier to insert from the top end, e.g. loop end, of the fingerloop braid) and made temporary knots at the ends. Then I sewed the ribbons over the holding string and only after that I adjusted the knots on the ribbons to be on the same height and trimmed the ends to nice tassels.

 

Inspiraatio juuri tämän näköiseen ankkkurihelmeen tuli Jan van Eyckin Autunin Madonnasta (Kansleri Rolinin Madonna), jossa kanslerin rukouskirjassa tms. on samanlainen leveä nappi/helmi ja siitä lähtee kirjan väliin ainakin kaksi nauhairjanmerkkiä.

My inspiration for exactly this type of anchor bead originates from Jan van Eyck’s Madonna of Autun (‘Madonna of Chanchellor Rolin’) , where the book of hours on the chancellor’s lap has a similar broad button/bead that has at least two bookmark strands stuffed into the book.

Jan van Eyck ca 1435: Autunin madonna - Virgin of Autun

Lähikuva kirjasta - Detailed view on the book

Kuvista ja lisätiedoista kiitän (taas kerran) Wikipediaa ja sen Creative Commons -lisenssiä! Maalauksesta voi lukea lisää Wikipedian sivulla “Madonna of Chancellor Rolin” ja keskiaikaisista kirjanmerkeistä löytyy netistä jännittävä artikkeli “On Marking Books: Medieval Bookmarks Lead the Way”.

For the painting and additional information on it I have to (once more) thank Wikipedia and it’s Creative Commons license. You can read more about this painting at  “Madonna of Chancellor Rolin” ja keskiaikaisista kirjanmerkeistä löytyy netistä jännittävä artikkeli “On Marking Books: Medieval Bookmarks Lead the Way”

Reikiä – Punched

Paperiaskartelusta innostuttuani olen vähitellen keräillyt erilaisia lävistäjiä, toisilla saa kuvioita ja toisilla reunaboordeja. Äskettäisessä väritysjutussa esiintyikin jo uudella järeämmän luokan boordilävistimellä tehdyt pitsimäiset reunat ja näitä piti päästä tekemään lisää.

Since I got smitten by papercraft I’ve slowly built a collection of punches, some for individual shaped holes, others for borders. Recently I showed off one of my newest heavy-duty border punches with the lacy borders of the stamped and coloured cards, and I absolutely had to experiment a bit more.

Kortteja - Cards

 

Viime tipassa päätin osallistua tänäkin vuonna Nordic Needlen Bookmark Challenge -projektiin, jossa kerätään kirjanmerkkejä paikallisten (Fargo, Nevada) koululaisten lukemisen kannustimiksi. Aiemmin olen tehnyt kirjottuja kirjanmerkkejä, mutta nyt ei ollut aikaa moiseen. Sen sijaan hyödynsin lävistimiä, skräppipaperikokoelmaa ja laminaattoria. Koska halusin mukaan myös jotakin ns. oikeaa käsityötä, tein nauhat iskunyöritekniikalla puuvillaisesta kirjontalangasta.
At least three times before I’ve participated in Nordic Needle‘s Bookmark Challenge that collect bookmarks to be used as incentives in the literacy projects at the local (=Fargo, Nevada) schools. This year I made the decision very late, so I didn’t have time to embroider bookmarks as I’ve done before. Instead I combined paper punches, scrapbooking papers and a laminator. Because I did want to include some so called real handicraft, I added fingerloop braided cotton ribbons.

 

Etupuoli - Front side

Takapuoli - Back

Sain tänään kauniin kiitoskirjeen koululta, jonne kirjanmerkkejäni oli mennyt. Koska olin kaukaisin osallistuja, oli koulun ahkerin lukija saanut valita yhden kirjanmerkeistäni ja kiitti minua violetista kirjanmerkistä (kuvassa keskellä, pinkein perhosin). Olen näistä terveisistä aina kovasti otettu!
Already today I got a very nice letter from a school that had gotten my bookmarks. Because I was the participant furthest away, the best reader of the whole school had gotten to choose one of my bookmarks. Her little note mentioned that she had picked a purple bookmark, so it must be the one in the middle in the above photos. I’m always very gratified to receive these letters!

Etupuoli - front

 

Takapuoli - Back

Jotenkin melkein kaikki paperini ovat kovin tyttömäisiä, joten poikia miellyttäviä kirjanmerkkejä oli jotenkin vaikea keksiä. Oikeanpuoleisesta “merirosvomerkistä” tuli mielestäni aika hyvä, varsinkin kun nauhassa olevat pääkallot ainakin periaatteessa loistavat pimeässä (en kokeillut!).
Of some reason almost all of my scrapbooking papers are very girly, so coming up with bookmarks that would appeal to boys was a bit difficult. I think that the “pirate bookmark” on the right turned out pretty nice, especially as the skulls on the ribbon are supposed glow in the dark (I didn’t try!).

 

Yllä olevia  kirjanmerkkejä tehdessäni tajusin yhtäkkiä, että jos merkit laminoidaan, ei rei’itettyä paperia tarvitse tukea toisella paperilla vaan reiät voi jättää läpinäkyviksi laminointitaskun suojaan. Joten kun kotimainen hyväntekeväisyysprojekti tarvitsi pieniä lahjoja, jatkoin rei’ityskokeiluja vähän isommassa mittakaavassa ja käytin niin lävistimiä kuin lävistettyjä kuvioitakin vähän rohkeammin. Tämän vuoksi näillä ei oikein olekaan etu- ja takapuolta, vaikka useimpien puolet ovatkin vähän erinäköiset.
While working on these bookmarks I realized, that if the product is laminated, there’s no need to support the lacy punched paper with another paper. Instead I could just leave the holes open as they are protected by the laminate. So when a Finnish charity project needed some small gifts, I continued my punching in larger scale and ventured to experiment more boldly with both the holed structures and the punched pieces. As a result these bookmarks don’t really have a front and a back, although on all of most I made the sides slightly different.

 

A-puoli - Side A

B-puoli - Side B

Satsin opetus: reiät menevät ihan hukkaan, jos kuvio on kovin kiemurainen (vrt. vasen alhaalla). Joko siis kiekuroita tai lävistyksiä, mutta ei ehkä ihan kaikkea samaan enää jatkosa…
This batch taught me one thing: there’s no point putting the effort into punching if the paper is very decorated (see bottom left). So either patterned or punched, but may be not everything in the same piece… 

Sydämellistä – Hearty

 

Minulle on sanottu enemmän kuin kerran, että Grene Dorge, ohranjyvänauha, muistuttaa sydämiä. Niinpä yritinkin todella saada aikaiseksi sydännauhaa. Kolmannella yrityksellä jämälankakasasta löytyi sopiva lankayhdistelmä, jolla tämä onnistui.
I’ve been told several times at the Grene Dorge, barley corn fingerloop braid, looks like hearts. So for once I really tried to achieve hearts. At the third attempt the pile of leftovers produced a suitable combination of cotton thread to achieve this.

Resepti tulee myöhemmin, mutta mallin jo osaaville tiedoksi, että tässä oli viisi violettia ja yksi vaaleanpunainen lenkki eli “eriparisista” toinen olikin taustavärin värinen.
The recipe will follow later, but if you already know this pattern, you should know that I had five purple and one pink loop, i.e. one of the “special” loops is of the same colour as the background.

 

Viitelöityä pitsiä / Lace sprang

Ruotsiksi viitelöinti tunnetaan myös nimellä pinnbandsspets eli “tikkunauhapitsi”. Ymmärtääkseni siellä viitelöinti on säilynyt nimenomaan taidokkaiden reikäpitsinauhojen tekijöillä, kun taas meillä Suomessa on pisimpään tehty vöitä ja kapalonauhoja. Tunnustan, että erinäisissä viitelöintikokeiluissani on ollut tahattomia reikiä, mutta nyt tein niitä ensimmäistä kertaa ihan varta vasten.

In Swedish sprang is also known as pinnbandsspets, ‘lacy ribbon made with sticks’. As far as I understand, the skill of sprang had been conserved in Sweden by the makers of beautiful sprang ribbons, while here in Finland it had more been about practical implementations like belts and swaddle bands. I admit that several of my sprang experiments have turned out to have an extra hole or two, but now I intentionally made some.

Pattern/Malli: Jules Kliot.

Työ on vielä kesken ja kehyksessä, joten jouduin klipsaisemaan tikut kiinni ennen kuvan ottamista; ei kaunista, mutta toimii. Kuten näkyy, ei kuvio erotu kovinkaan selvästi ennen kuin loimea on vähän löysätty. Se muistuttaa kovasti neuloen tehtyjä vastaavia kuvioita ja tähän voisikin hyvin soveltaa pitsineulemalleja.

This is a work-in-progress, so I had to put in the green clips to keep my shed sticks; not graceful, but it works. As you can see, the pattern is difficult to see in the tight warp (on the right). It does look a lot like some lace knit patterns and one could convert many lace knitting patterns to lace sprang.