Inspiraation lähteillä / Inspiration sources

Moni viimeaikainen työni on syntynyt tietyn värin tai väriskaalan ympärille. Olen tehnyt itselleni koruja, jotka sopivat johonkin tiettyyn vaatteeseen tai vaateyhdistelmään, kuten vaikkapa Talvipäivänseisaus ja vuodenvaihteessa tekemäni oranssit, viininpunaiset ja turkoosit korut. Ajatus voi myös lähteä liikkeelle jostakin esineestä, kuten joulunalusalesta ostamastani kyntteliköstä, jossa oli alunpitäen halvannäköiset ja tylsän väriset ruskeat muovimansetit.
Many of the pieces I’ve made recently started from a certain color or palette. I’ve made myself jewelry to match a given garment or combination, like the Winter Solstice set and the trinkets I made during the festive season. But an idea can begin to grow from an object just as well. I bought this electric candelabra on the pre-Christmas sale to light up our window during the dark winter nights. It is otherwise a pretty good match to the kitchen, but the candle decorations were cheap and sleazy plastic rings.

Otetaanpa siis viisi kertaa reilut kaksi kieppiä sormuskokoista memory wire-lankaa, pihdit sekä kaksi purkkia siemenhelmiä. Ja eikun poimimaan helmiä lankaan, lopputuloksena mielestäni raikkaat vihreävalkoiset koristukset, jotka istuvat kynttilöiden ympärille kuin mittatilauksena tehdyt. Ainakaan en ole niihin vielä kuukaudessa ehtinyt kyllästyä!
Time to grab  five times 2+ loops of ring-sized memory wire, pliers and two boxes of seed beads. Make a starting loop, pick up a white be, pick up a green bead, repeat ad nauseum. The resulting ring is a green-and-white ring that fits the candles as if originally made for them. I’ve had them for a month and this far I’m not bored with them yet!

Joskus kaikki alkaa muodosta. Olen jo pitkään tiennyt, että muutamista isoista lasi/kivirenkaistani tulee riipuksia, mutta toteutustapa oli hakusessa. Sitten aivan yhtäkkiä useampikin ajatuksenpätkä löysi toisensa ja sain tehtyä kolme riipusta kerralla, kaikki vähän erilaisia.
Sometimes I start from a shape. I knew for a long time that my few really large glass/stone donuts would become pendants, but I just couldn’t figure out how. Then quite suddenly several snippets of thought found each other and I achieved three similar but unique pendants at one go.

Vasemmalla olevan tumman riipuksen lankakoristelun alkujuuret ovat vuodenvaihteessa hankkimissani helmi- ja rautalankatyökirjoissa. Helmi ilman lankaa oli vain tylsän ruskea, mutta hopeoidusta ohuesta langasta punottu “hämähäkinverkko” teki sille ihmeitä ja langan päistä sain taivutettua ripustuslenkinkin. En ole aikaisemmin käyttänyt metallilankoja juuri mihinkään, mutta ilmeisesti helmipiikkejä on tullut taivutettua sen verran monta, että tästä tuli esiintymiskelpoinen.
The dark pendant on the left was just a boring brown bead until some of the wirework books I bought around New Year inspired me to add metal thread to it. The spiderweb of silver-plated copper wire gives it a new dimension an I could handily use the thread ends to make a wrapped loop for the pendant. I haven’t really used metal threads before, but apparently I’ve bent enough head pins and eye pins that this one turned out quite passable.

Keskellä olevan lasiriipuksen hienous on nyörissä, joka on ensimmäinen nauhapäätteillä tekemäni kiinnitys. Itse riipus on kiinnitetty kaulanauhaan jälkikäteen, joten nauhaan voisi vaihtaa jotain muutakin.
The clear glass pendant in the middle is just a glass donut, but the real light-bulb moment was the string: this is the first time ever that I’ve tried using cord crimps to finish a pendant cord.

Oikealla oleva ruskea riipus on niin painava, että se on luultavasti jotain kiveä. Korun juju lienee kuitenkin ripustukseen käytetty haarukkanyöri, johon onnistuin yllätyksekseni tekemään lähes saumattoman päättelyn. Nyörin lanka on liukuvärjättyä puuvillahelmilankaa (nro 7), joten jos päättelyni vain kestää, niin riipuksen painosta ei tule ongelmaa.
The brown pendant on the right is so heavy that it probably  some kind of stone. The cord used is a lucet cord I made of space-dyed cotton perlé nr 7, so the cord itself will definitely be able to take the strain, if my finishing holds. I’m both surprised and proud of myself for having been able to match the color changes on the cord and for the almost invisible finishing at the neck.

Muodon lisäksi riipuksilla on itse asiassa myös toinen yhteinen nimittäjä, ruskea-oranssinen väriskaala. Ne menivät nimittäin myyntiin yhdistykselle, jonka tunnusväri on oranssi. Sitä en tiedä, mitä niille on sen jälkeen tapahtunut, mutta toivottavasti joskus vielä bongaan jonkun näistä käytössä, koska silloin tiedän onnistuneeni!
Besides shape these pendants do have a second common denominator, the brown-orange palette. This is because I made them for sale for a charity that has orange as the main logo  color. I don’t know whether they’ve been sold yet or whatever else happened to them, but I’m kind of hoping that one day I’ll see one of these being worn, because then I’ll know I got something right!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *